Mutta cupcakereseptiä ei kuulu, vaikka kuinka huudan sen perään. Olen pari päivää sitten aloittanut uudessa työssä, päässä kuhisee, kieli on mennyt solmuun, suomalaisen lastenkirjallisuuden kirjo vilisee silmissä enkä sinnikkäistä yrityksistä huolimatta ole kyennyt keskittymään perusamerikkalaisen respetini suomentamiseen;yksi cup sitä, toinen oz tätä, kolmas stick tuota. Enkä totisesti halua rankaista teitä noilla aitoalkuperäisillä määrillä, joista vain harvat asiaan vihkiytyneet ottavat selvää.
Ja eikö myös sukkamissio lepää samoista syistä, vihreä key west-projekti odottaa vakavasti uutta tulemistaan (lastenlasta nuorimmaisen sijaan??!) enkä minä ole viime viikkoina edes ehtinyt lankakauppohin rohmuamaan löytöjä. Kotioven avattuani heittäydyn sohvalle lekoisasti kuin vihreänharmaa kapakala.
No, ei pidä valittaman! Mukavaa töissä on, paljon kirjoja ja kirjapuhetta, kiirettä, naisosaajia ja naurua.
Mutta, mutta, mutta... Toki kaipaan samalla entistä vapaata kirjoittajanelämääni, iloisenrentoa kässyilya ja luovaa iltapäiväköhnäilyä reseptien parissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti