Ta daa - bloggarin kotiinpaluu!

Olen pahoillani pitkästä hiljaisuudesta. Muutto otti yllättävän koville ja ennenkuin kaikki lapset, laitteet ja langat lösivät arkiset paikkansa ehti yksi jos toinenkin purra hammasta ja hermostua. Ei siinä ehtinyt äiti pulputtamaan blogiluovuuttaan tietokoneella.
Ensiksi kuva merestä, joka aukeaa aivan talomme ulkopuolella. Sitten toinen hassusta roosahurmoksestani. Yhtäkkiä huomasin ennen niin rauhaisan luonnonvärisen - maan värejä, metsää ja pirskahdus taivaansineä - lankakorin muuttaneen konsanaan imagoaan; pari kerää vanhanajan roosaa, toinen mokoma lämmintä vaalenpunaista ja kolmas säväkämpää pikkiä. Onko keski-ikä yllättänyt? No ei syytä huoleen! Johan ehdin mennä päivänä Hakaniemen hallissa nappaamaan matkaan pari kerää upottavan pehmää suklaanruskeata alpakkaa. Mistä tuli mieleeni, että äidilleni joululahjaksi kutomani samanvärinen huivi on kuvamaatta. Epäkohta on hoidettava pikaisesti.
Lisäksi olemme luomuilijoina ostaneet Biolanin 220 litraisen kompostorin, joka heräsi koko perheen riemuksi eilen henkiin, eli lämpö nousi yli 10 asteeseen runsas viikko käyttöönoton jälkeen. Konrad Kompostirin syntymäjuhlan kunniaksi paistoimme tänään aitoamerikkalaisia kuppikakkuja, eli cupcakes. Resepti seuraa myöhemmin perässä...