sunnuntai 16. joulukuuta 2007

hiljaiseloa


Jos täällä on hiljaista se johtuu siitä, että muutamme. Viikko vihreän kutimen seurassa Key Westissä ja sitten joulunviettoon pimeään pohjolaan. Kun internetyhteys alkaa toimia Helsingin osoitteessamme, herää blogi jälleen eloon. Rauhallista joulua kaikille!

tiistai 11. joulukuuta 2007

Rakkaat huonekalut


En tiedä onko tämä vääristynyttä materialismia, mutta minä kaipaan jo huonekalujani ja kirjojani. Varsinkin niitä kuluneimpia. Siis rakastetumpia. Seilaavat nyt yksin loputtoman isolla merellä. Tämäkin kapinen kirpputorilöytö lähti matkaan kuin nuori morsian punaposkisena uudessa rypytetyssä mekossaan. Sääli vain, ettei kuvaaja onnistunut tallentamaan sitä kullenkeltaista välkehdintää mikä neidosta lähtövalmistelujen alla säteili.

maanantai 10. joulukuuta 2007

terapiaväkerrystä tyhjässä talossa







Talo kaikuu tyhjyyttään muuttomiesten jäljiltä. Ei tuolin tuolia, ei pöytää, ei sitten mitään kodikasta paitsi patjakasat ja kolme sallittua lelua jotka matkaavat kuusivuotiaan maailmanmatkaajan repussa Key Westin kautta Helsinkiin joulunviettoon. Itseämme piristääksemme ja vähän lahjamielessäkin askartelimme kasan matkalaukkuun kevyesti mahtuvia joulutähtiä. Ne ripustamme hetimiten ikkunaan omassa kodissa Suomessa jahka niin pitkällä ollaan.

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

joulutunnelmointia muuttolaatikoiden keskellä





Tavarat on pakattu ruskeisiin muuttolaatikoihin. Koirat etsivät ihmeissään vanhoja makuupaikkojaan. Seinät ammottavat tyhjinä joulukalentereita lukuunottamatta. Emäntä pakenee todellisuutta Sigrid Hjerténin ja Isaac Grunewaldin taiteilija-avioliittoon (by Anders Wahlgren). Ja kutoo. Suklaanruskea joululahja on valmis, mutta esitellään lähemmin vasta joulun jälkeen. Nyt tekeillä on arantakki kuusivuotiaalle, lanka ihanan paksua (puikot 4 mm) ja nopeakutoista alpakan jälkeen.

Sininen kalenteri on kirjontatyö, mallin ja tarvikkeet ostin aikoinaan asialle omistautuneesta käsityöliikkeestä Kööpenhaminassa. Toisen kalenterin tein omasta päästä viime jouluna, detaljikuvat paljastavat tekniikan ja materiaalin kohtuullisen hyvin. Materiaalit: karkeaa pellavakangasta (pohja), erilaisia sävyltään yhteensopivia puuvillakankaita (laatikot),huopakangaspaloja, huovutettuja sydämiä, nappeja, helistimiä, pieniä pyykkipoikia, punavalkoruudullista kangasnauhaa.

torstai 29. marraskuuta 2007

tahtoo!


Tahto kutoa tämän villatakin ja hameen jahka onnistun metsästämään mallin käsiini ennen muuttoa! Enkä minä noita saappaitakaan seinään heittäisi vaan hellisin niitä ja puunaisin ja kopsuttelisin sitten niillä takaisin kotimaahan.

vielä yhdet kämmekkäät



Tyttären 17-vuotislahja valmistui tänään. Lanka: italialainen Moda Dea Cartwheel, puikot 5 mm. Malli oma: resori ainaoiken, loppu kolmen ylimenevillä ristikkäissilmukoilla. Ranteesen ommellut kangasmerkit ostin täkäläisestä askarteluliike Michaelsista.

keskiviikko 28. marraskuuta 2007

ihme vehnänjyvän muodossa


Olen ämmyrkäisenä ihmetyksestä. Miten olen onnistunut elämään yli neljä vuosikymmentä törmäämättä aiemmin kulinaariseen ihmeeseen nimeltä keitetty vehnänjyvä? Maistoin sitä ensimmäistä kertaa kuukausi takaperin Whole Foodsissa, täkäläisessä luomuruokauppaketjussa, missä sitä tarjoiltiin salaattipöydän osana. Maku oli hämmentävän hyvä. Jyvät tuntuivat suussa napakan pehmeiltä ja kuituisilta - maha hyrräsi kuin kermaa latkinut kissa lopun päivää. Ostin purkin jyviä kotiin ja eilen inspiroiduin sitten jyväruuan tekoon. Aikaa salaatin valmistukseen meni liotuksineen ja keittämisineen päivineen miltei puoli vuorokautta, mutta maku oli vaivan arvoinen.
Keitettyjä jyviä voi muuten mainiosti lisätä esim. leipätaikinaan tai tarjota riisin sijaan lisukkeena.

Vehnänjyväsalaatti

2 dl kokonaisia vehnänjyviä
5 dl kana- tai kasvislientä
kourallinen kuivattuja karpaloita (cranberries) tai rusinoita
2 dl kikherneitä
oliiviöljyä
1 tl currya
persiljaa tai tuoretta korianteria
suolaa
(marinoituja oliiveja)

Liota jyviä yön yli vedessä.
Huuhtele jyvät ja keitä ne kypsiksi n. 5 dl kana- tai kasvislientä. Aikaa tähän kuluu n. 1,5 – 2 tuntia. Kypsät jyvät ovat pulskeita, pehmeitä ja irtoinaisia, muttei missään tapauksessa puuromaisia.
Jyvien kiehuessa liota karpaloita/rusinoita hetki tilkassa vettä, pilko sitten halutessasi pienemmiksi paloiksi.
Kun jyvät ovat kypsiä lisää joukkoon kikherneet 2-3 minuutiksi. Valuta keitinvesi pois. Lisää jyvien ja kikherneiden joukkoon karpalot/rusinat, n. 3 ruokalusikallista oliiviöljyä, currya maun mukaan, suolaa ja persiljaa t. korianteria. Itse nakkasin mukaan vielä desin verran valkosipuli- ja yrttimarinoituja oliiveja kun niitä sattui jääkapissa olemaan.
Tarjoile jyvät joko lämpimänä tai kylmänä vihreän perussalaatin kera.

Korjaus risottoreseptiin!

Anteeksi! Risottoreseptistä jäi uupumaan 1-2 dl parmesania joka lisätään riisiin hetkeä ennen tarjoilua. Hyvää siitä tulee ilmankin, mutta aitoon risottoon kuuluu kyllä tuo juusto. Olen muokannut alkuperäistä reseptiä.

kalkkuna vieköön



Kiitospäivä tuli ja meni. Söimme luomukalkkunaa, josta muuten tuli siivottoman hyvää! Tässä resepti, jos vaikka joku intoutuu jouluna paistamaan lintua kinkun sijaan.

Kalkkuna (meidän oli 5 kg ja syöjiä saman verran)
200 g suolatonta voita + 100 g voitelemiseen paiston aikana
runsaasti tuoretta timjamia
5 valkosipulinkynttä tai enemmän
juureksia: perunaa, juuriselleriä, porkkanaa yms. sievinä paloina 1,5 l verran, lisäksi kuivattua rosmariinia, suolaa ja oliiviöljyä
sormisuolaa tms.

Kuori ja paloittele juurekset ja nosta muovikippoon. Lorauta päälle desin verran öljyä, ruokalusikallinen merisuolaa ja runsaasti rosmariinia. Sekoita ja kaada kalkkunankokoiseen leivinpaperilla suojattuun paistoastiaan. Silppua n.1 dl timjamia ja sekoita voihin (200 g). Purista valkosipuli joukkoon ja sekoita uudelleen.
Huuhtele ja taputtele lintu kuivaksi. Poista ennen huuhtelua vatsassa mahdollisesti olevat roippeet jotka laitat kattilaan kastiketta varten. Leikkaa tai sahaa linnun selkäranka irti sen molemmilta puolin ja laita ranka roippeiden joukkoon kattilaan. Paina lintu selän kohdalta perhosmaiseen kasaan ja kohota varovaisesti nahka kauttaaltaan niin, että saat timjamivoisekoituksen leivitettyä suurpiirteisesti nahan ja lihan väliin. Tärkeintä on, että voi sulaessaan pääsee rintapaloihin ja koipiin jotka helposti kuivuvat ja/tai jäävät mauttomiksi. Pistä paistomittari linnun paksuimpaan kohtaan.
Nosta kalkkuna juuresten päälle, voitele voisulalla ja nosta lämpimään uuniin,
Paista kalkkunaa ensiksi puoli tuntia 200 asteessa ja laske lämpö sitten 175. Varaa paistoaikaa kunnolla, meidän lintumme muhi uunissa lähes 2,5 tuntia. Voitele säännöllisin väliajoin.
Anna kypsyneen kalkkunan vetäytyä puoli tuntia foliohupun alla. Paloittele liha ja aseta tarjoiluvadille. Nosta juurekset reikäkauhalla omalle vadilleen ja pidä ne lämpiminä uunissa kunnes kalkkuna on tarjoiluvalmis. Huom. Liha on paiston jlk suolaton,eli ripottele suola päälle t. nosta sirotin pöytään.

Kastikkeen tein suurin piirtein näin: Roippeiden päälle vettä niin että peittyvät, sekaan porkkana, sipuli, maustepippureita ja laakerinlehtiä. Anna porista hiljaa 1 tai enemmän, lisää vettä tarvittaessa. Siivilöi roippeet pois ja kiehauta kastikepohja kasaan = n. 3 dl. Sekoita maizenaa (tarkista suhde paketista) 1,5 dl ruokakermaa ja suurusta kastike. Lisää suola ja hiukan mustapippuria, ehkä hippu timjamia. Loraus sherryä ei tekisi pahaa, mutta meillä sitä ei löytynyt.

Lisäksi syötiin puoli litraa keitettyjä vihreitä papuja (keittoaika n. 5-10 min) jossa loraus oliiviöljyä ja 2 puserrettua valkosipulia. Mmm!

torstai 22. marraskuuta 2007

Paras kässypaikkani




Kiitospäivä ja 25 astetta lämmintä auringossa. Myrsky lähestymässä. Olen istunut koko päivän tässä tuolissa neulomassa erään teinin syntymäpäivälahjaa jonka esittelen myöhemmin. Nyt keskityn kalkkunanvalmistukseen.

maanantai 19. marraskuuta 2007

Lapasten toinen tuleminen



Nukkumishäiriön iskiessä laskin lampaita aamuyöstä kunnes, BLING, näin yhtäkkiä edessäni viime viikon lapasparin kera ihkauuden raitakaverin alunperin leikekirjaan tarkoitetun kangasmerkin koristamana! Ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja alkaa väkertämään. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Kuusivuotias miehenalku tavasi tekstiä huolellisesti ja huokasi syvään rakkaussanan kohdalla, mutta minä lohduttelin sanomalla, ettei eskarikaverit siellä Suomessa englantia osaa lukea. Tää on sitten meidän välinen salaisuus, sanoi poika totisesti.

torstai 15. marraskuuta 2007

Se aiemmin luvattu risottoresepti


Hyvät ihmiset, syökää useammin risottoa. Ei siitä syksyinen ruoka parane. Ajatelkaa, että tämä kermaisenpehmeä pohjoisitalialainen herkku sopii yhtä hyvin kiireiseen laspiperhearkeen kuin juhlavimpiin tilaisuuksiin. Ja sen valmistaminen on helppoa kuin mikä.
Pahoittelen, että unohdin ottaa kuvan valmista risotosta, lataan sen jahka olen ottanut sen ensiksi :)mihin voi mennä vielä tovi. Sillä välin saatte lohduttautua kuvalla jonka napsasin keitoksen alkuvaiheessa.
Ja huom: tätä reseptiä voitte sitten säveltää ties mihin suuntaan lisäämällä esim. keitettyä, tuoretta parsaa tai vaikkapa paistettua pekonia.
No, mitäs vielä kuhnaatte, kauppaan siitä ostamaan riisiä, ei siis mitään sen seitsemään suuntaan lentävää uncle bensiä, vaan aitoa italialaista risottoriisiä!

4 dl risottoriisiä
1 l kanalientä t. fondia
1-2 dl raastettua parmesanjuustoa
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl silputtua persiljaa
nokare voita
suolaa maun mukaan

Kiehauta kanaliemi ja lisää siihen viini. Pidä kuumana muttei kiehuvana. Kuullota varovasti valkosipulit voissa persiljan kanssa (se tuoksu!). Kuullota myös riisi 3-4 minuuttia, mutta älä anna missään tapauksessa ruskistua tai palaa. Lisää joukkoon soppakauhallinen tai kaksi kanalientä ja anna imeytä riisiin sitä säännöllisin väliajoin puukauhalla sekoittaen. Lisää nestettä sitä mukaan kun edellinen satsi on imeytynyt ja sekoittele. Kun viimeinen satsi on ladattu alkaa risotto olla valmista, aikaa on kulunut noin 25 minuuttia. Tarkista suola. Sekoita joukkoon lopuksi juusto.

Risoton tulee näyttää ja maistua kermaiselta. Jos lisäät joukkoon parsaa tms, tee se keitoksen loppuvaiheessa niin, että lisäkkeet kuumenevat, mutta eivä löpsäänny. Tarjoile risotto pääruokana 4-5 hlö tai lisukeena esimerkiksi grillatun lohen kanssa, kuten tein eilen. Silloin pöydässä istui kuusi aikuista ja yksi vähäruokainen kuumeinen lapsi : )

Ja vielä viikon kirjavinkki


Tämän viikon kirjavinkki ei esittelyä kaipaa eikä vastaanväittäminen nyt sitten auta yhtään: Tolstoin Anna Karenina on kyllä Tuulen viemää ohella kirjojen kirja.
Luin tarinan Annan traagisesta, itsemurhaan päättyvästä rakkaussuhteesta kreivi Vronskiin ensimmäisen kerran opiskeluaikoina ja myöhemmin kesälukemisena vauvanhoidon ohessa (aika hyvä emotionaalinen konstrasti muuten!). Nyt kaappasin tiiliskiviromaanin CD:nä matkatessani yksin New Yorkiin autolla. Davina Porter on loistava lukija ja tarina avautuu aivan uudella tavalla kun sen kuule verrattuna siihen, mitä aivot nappaa lukiessa. Parasta CD-kirjoissa on tietty se, että kutova kirjafriikki voi näin mainiosti yhdistää kaksi intohimoaan, kokeilkaa!

Ups, meinasi unohtua


Meinasi ihan unohtua, että tämäkin valmistui kaaoksen keskellä, voi että tykkään siitä ja mallista myös!

Kaulaliina & lapaset




Kauhea viikko kauheine kiireineen kohta onneksi takana. Pienimmäinen kotona sairaana sitten viime perjantain, työt kasaantuvat uhkaavasti työpöydällä, yllätysvieraat tuovat uutta jännitystä jo valmiiksi kaoottiseen arkeeni, mutta jonkin verran olen kuitenkin onnistunut kilkuttamaan kasaan.
Koska palaamme Suomeen vuodenvaihteessa tarvitsee nuorimmainen kaulaliinan ja lapaset. Nämä vastavalmistuneet matsaavat aika kivasti kaapissa käyttöönottoa odottavan vaaleansinisen talvipuvun kanssa. Esittelen ne muuten myös täällä.

Kaulaliina
Lanka: Homespun, puikot 6,00
Malli: 1o, 1v

Lapaset
:

Lanka: Pirkkalanka, puikot 3,5
Malli: seiskaveikan vyötteestä joskus vuonna X napattu lapsen perusmalli

lauantai 10. marraskuuta 2007

Latva-artisokkaa voisulassa sitruunapedillä









No niin, latva-artisokan kohdalla neuvottelin Bonniers kokbokin kanssa ja inspiroiduin seuraavaan:

1 artisokka per hlö
yksi reilunkokoinen sitruunasiivu per artisokka
puuvillalankaa sitomiseen
iso kattila, runsaasti vettä, 2 tl suolaa per litra vettä
Dippikastike:
voisulaa (tähän voi halutessa tirauttaa pari kyyneltä sitruunaa)


Aika helppoa:
Lyö voimaa käyttäen nyrkillä sokan varsi irti, pidä huolta että kaikki kuitujuuret irtoavat. Leikkaa n 2 cm pois sokan päästä. Sido paksu sitruunanviipale jokaisen sokan alle vähän niin kuin paketoisit joululahjaa (katso kuvaa).
Kiehauta suolavesi ja lisää sokat. Anna kiehua koosta riippuen 40-45 minuuttia. Testaa kypsyys: jos lehti irtoaa hanakasti 40 min kohdalla on artisokka kypsä, jos ei niin anna kiehua vielä jokunen minuutti ja toista testi. Irrota sitruuna ja lanka artisokista ja asteta sievästi tarjoilulautaselle.
Sokkien kiehuessa sulata voi, kaada tarjoiluastiaan ja tarjoile kuumana dippikastikkeena.
Sokat syödään näin: irrota lehti, dippaa se voisulaan ja vedä kasvisliha (?) lehden paksummasta päästä hampain. Heh, ei tässä nyt vatsa täyty, mutta ei se ole tarkoituskaan (kts. seuraava kohta).

HUOM: Tämä on alkuruoka. Pääruokana tarjosimme aitoa italialaista risottoa ja grillattuja katkarapuja, resepti seuraa myöhemmin.

Viiden hengen perheeseemme latva-artisokat upposivat seuraavanlaisesti:
6-v, kuumeessa: yäks
14-v : hm, ok
16-v: herkullista
2 x aikuinen: ihanaa!

Eli vetäkääpä nyt tästä sitten jonkinlainen johtopäätös...

perjantai 9. marraskuuta 2007

Kuin kukat kedolla


Kaupassa käteeni osui viisi komeata latva-artisokkaa hintaan dollari kappale. Kuka nyt näin komeita kukkia voi vastustaa? Muistikaappia koputellessani päädyin seuraavaan suunnitelmaan. Keitän sokat kypsiksi runsaassa suolatussa vedessä mihin taitaa mennä vajaa tunti, ehkä vähemmänkin ja teen siinä sivussa sitruunavoita. Kun kypsät sokat ovat lentäneet lautaselle jokainen syöjä riipi omansa, dippaa sitruunavoihin ja hotkaisee lehti lehdeltä. No, taidan vielä konsultoida viisampia, eli keittokirjahyllyäni ennen kuin aloitan keittämisen. Huomenna seuraa sokankeittoraportti!

torstai 8. marraskuuta 2007

marjapuuron punaista



Aamulla minua vaivasi jonkinasteinen kotimaanostalgia ja niinpä ajoin aamutuimaan kylällä olevaan pieneen venäläiskauppaan. Ruislimpun lisäksi ostoskoriin tipahti pussi punaherukoita jotka parhaillaan kiehuvat keittiössä marjapuuron pohjaksi. Mannaryynien löytäminen täällä ei muuten ole aivan helppoa, mutta se onkin aivan toinen tarina…
Marjapuuroteemaan sopii vastikään valmistunut roosanvärinen Minttumaari-huivi, kiitos ihanasta ja helppokutoisesta mallista, Katja. Alpakkafanina valitsin langaksi Alpaca Dropsin, väri 3720, vahanajan roosa, ja se osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Tämän pohjalta syntyy piakkoin ainakin yksi suklaanruskea joululahja...

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

syyskeittoa ja aurinkosalaattia




Syyspäivän kunniaksi nuorimmainen keksi, että tänään syödään jälkiruuaksi hedelmäsalaattia. Hieno idea, lähikaupan hedelmätarjonta on hurmaava, erityisesti ananas ja appelsiinit täydellisen kypsiä, mehukkaita ja makeita. Valmis salaatti loisti kuin aurinko iltahämyisässä keittiössämme.

Aurinkosalaatti, 4 hlö:lle
Puolikas ananasta
banaani
2 appelsiinia
pari omenaa
4 dl viinirypäleitä

Ja eikun pilkota ja nakata tarjoiluastiaan.


Pääruuaksi pöytään nostettiin perheen kestosuosikki, jauhelihakeitto jota ei mitkään amerikanherkut ohita. Tässä resepti josta viiden hengen perheessä riittää ruokaa pariksi päivää.

Keittojen kunkku, eli arkinen jauhelihakeitto
2 litraa vettä
3 lihaliemikuutiota tai fondia
n. kilo perunoita
purjo
pala palsternakkaa
pala juuriselleriä
2-3 porkkanaa
500 g jauhelihaa, vähärasvainen kelpaa mainiosti
persiljaa
5-6 maustepippuria

Kiehauta vesi ja lisää liemikuutiot, pilkottu peruna ja muut juurekset, purjo, maustepippurit ja kourallinen persilja. Lisää jauheliha ja anna keiton porista vähintään puoli tuntia, mieluusti vielä pidempään jos aika ja hermot antaa myöten. Koristele lopulla persiljalla hetkeä ennen kuin nostat keiton pöytään. Ja keiton makuu muuten vain syvenee vuorokaudessa kuten muidenkin lihakeittojen ja -patojen, kerrassaan hieno syy tehdä kerralla isompi määrä!

kaulaliinailua




Malli: oma superhelppo 1 o, y n. Valmistuu illassa-kahdessa.
Lanka: Patons Rumor
Puikot: 6,5 bambu


Aamulla kun avasin varovaisesti makuuhuoneen verhot totesin itsekseni, että mitä sitä enää kieltämään. Syksy on tullut meidänkin leveyspiirillemme eikä kellarin kaulaliinavarastosta löydy emännälle sopivaa lämmikkeeksi. Pari vuotta sitten kudoin lempilangastani, alpakasta pehmeänpörröisen suklaanruskean liinan, mutta eikös se pahus kutissut aivan kamalasti (arvaa olinko kutonut aiemmin samanlaisen Pikkukoiralle joka valitteli kamalaa kutinaa ja pistelyä minkä minä kuittasin tylysti sanomalla, ettei alpakka kutise. Öh. Hävetti sitten myöhemmin).

Nyt työn alla on huivi kauniinvihreästä Patons Rumorista jonka löysin askartelukauppa Michaelsista viidellä dollarilla kerä. Ongelma on, että lanka on akryyliä (plus 15% alpakkaa ja 1% polyesteriä) enkä luomuilijana pidä tekokuidusta laisinkaan. Mutta nyt oli ryömittävä ristille: tarvitsen kaulaliinan eikä villa sovi tarkoitukseen (kutiaa sekin). Patoons on salakavalan luomumaista, pehmeää ja mallivärit syksyisen yltäkylläisiä. Ennen kaikkea lanka lämmintä eikä kutita yhtään!

tiistai 6. marraskuuta 2007

yhtä sukkajuhlaa



Kesä sujui Yhdysvaltojen pohjoisosia valloittaessa, matkalaukussa päällimmäisenä tietysti kudin. Sukkakudin tarkkoja ollaksemme, se kun on näppärä kooltaan ja sujahtaa huomaamattomasti suurperheen pussukoiden ja nyssyköiden joukkoon auton tapapritsille. Kahden viikon lomamatkalla sukkapareja valmistui komeat viisi kappaletta joista kuvassa näkyy neljä lahjaparia silkkinauhaan koristautuneena. Jouluna nauha saa varmasti lämpimämmän värin, mutta sitä odotellessa: eikun puikot heilumaan!